Nice to meet you, Noro

Mää oon tehnyt montamonta käsityötä valmiiksi, mutta en voi esitellä niitä blogissa vielä! PÖH. Deadlineja on kaksi; osan käsitöistä voin esitellä perinteisesti vasta joulun jälkeen ja osan sitten, kun mahavauvan sukupuoli on selvinnyt ystäville ja tutuille (hahhaa, vielä saatte odottaa!). Ja selviäähän se meillekin varmuudella vasta synttäripäivänä. :)

Jotta nyt jotakin tänne saisin näytille, niin tässä on sukat, jee!

Oon tykänny hirveesti viime vuonna tekemistäni raitasukista, joten tein pikkasen vastaavat pitkävartiset sukat raidoittamalla Noro-lankaa kerän alusta ja lopusta. Oikeestihan mää en yleensä raski ostaa näin kallista lankaa, mutta kerran oli puolella hintaa!

Koklasin eka kertaa tehdä raidan vaihdosta hieman huomaamattomamman neulomalla uudella värillä eka kerroksen normaalisti, mutta tokalla kerroksella neulomalla myös edellisen kerroksen silmukan. Eli kaksi silmukkaa päällekkäin. Koska oli noin kehno selitys, täältä löytyy myös video. :D Värinvaihdosta ei edelleenkään tullut huomaamaton, mutta kuitenkin huomaamattomampi. Paitsi varren lisäyksien kohdalla en jaksanut pähkäillä, miten ne saisi siistimmäksi.

Nonni nyt on sitten tehty sukasta asiaa, jospa joskus pääsen esittelemään muutakin!

Eläinsatupeitto

Hip hei! Hupsistarallaa-blogissa on nähty toinen toistaan upeampia eläinsatupeittoja (klik, klik, klik), ja niiden innoittamana oli munkin pakko tehdä beibille omansa! Alunperin ohje ja idea on Sanna Vatasen, ja Kokkia viinissä -blogista sain ajatuksen toteuttaa peitto neulomisen sijaan kirjovirkkaamalla. Ensimmäisen bambi-palan taisin aluksi aloittaa neulomalla, mutta se kuuluisa hermo meni samantien langanjuoksujen kanssa. Tulipahan ekkaa kertaa kokeiltua kirjovirkkausta, joka ei muuten ole yhtään pöllömpi tekniikka sekään! :) Vaikkapa täältä löytyy ohjetta siihen, miten langanvaihdon saa tehtyä tyylikkäästi.

Mun peittoon tuli aika vähäsen palasia, koska onnistuin valitsemaan niin isoja kuvioita! Peiton koko on sellainen vauvan köllittävä 55x75cm. Aluksi oli jälleen tarkoituksena tehdä isompi peitto, mutta mielessä alkoi jo liian tiuhaan pyöriä muut käsityöt. Vaikka olisihan noita kutkuttavia malleja ollut vielä jonoksi asti: dinosaurus, krokotiili, orava, norsu, leppis... Suuri osa langasta on Hjertegarnin Primeveraa, mutta sitten on lisäksi varastoista myös muita puuvilla- ja bambulankoja.

Tasa-arvon nimissä laitan vielä kaikista elukoista lähikuvat. Meidän omat kissamussukatkin piti tietty ikuistaa peittoon, ja Ninja ja Steven ovatkin kuvassa hyvin vahvasti oman itsensä näköisiä! :D

Virkkuumalleja löysin netistä vaklailemalla muiden hienoja eläinsatupeittoja ja sitten yksinkertaisesti hakemalla ristipistomalleja googlailemalla "cross stitch fox" jne.

Virkkasin reunaan piparkakkukoristuksen, jollaisen olen varmaan aina ja ikuisesti kaikkii virkattuihin torkkupeittoihin tehnyt. Se nyt vaan on valloittanut mun sydämen!

Musta tää panda on ihan ylisöpö, mutta miehen mielestä se näyttää itkevän verta!!!!!! Eikä näytä!!!

 Tää pingviini on kanssa yksi mun lemppareista, vaikkakin palasta tuli vähän muotopuoli muita lankoja ohuemman valkoisen langan ansiosta.

 En etukäteen suunnitellut palojen kokoa ja yhteen sopivuutta, mutta sain palaset loksahtamaan paikoilleen virkkailemalla lopuksi kuviin tarvittavan määrän reunakerroksia.

 Bambi oli eka virkkaamani palanen ja sen reunoista tulikin vähän mutkaiset virheiden takia.

Mikä elukoista oli sun lemppari? 

Edit. Vaihdoin kirjovirkkausohjeeseen liittyvän linkin parempaan, koska edellisessä neuvottiin aina katkaisemaan lanka rivin lopussa. Siinä hommassa loppuisi hohto jo muutaman rivin jälkeen! :D

Vauvan makuupussi

 Jatkettakoon vauvaneuleilla (se nyt vaan tulee olemaan lähiaikojen teema, koska päässä ei juuri muuta liiku)! Marrasvauvalle neuloin lämmikkeeksi iihanan, pehmeän "makuupussin", jossa on reikä myös turvavyötä varten.

 Ohje: Dropsin palmikollinen makuupussi, silmukkamäärä pienimmän koon mukaan, mutta mitat ja todellinen koko on vähän isommalle kaverille

Lanka: Hjertegarnin Palino merinovillalanka, muutaman metrin yli kuusi kerää

Puikot: 4 mm pyöröt

Ohje oli helppolukuinen ja selkeä, ja nelosen puikoilla tuli aika nopeasti valmista. Lisäsin turvavyöreikiin vielä nepparit, jotta ne pysyisivät tarvittaessa kiinni.

 Parasta makuupussissa on kuitenkin ehkä nuo Etsystä tilatut puiset napit, jotka sopii omiin neulomistuntoihin täydellisesti! Miehen sanoja lainatakseni: "Miten onnellinen joku voikaan olla napeista?"

Harrastus!

Mulla on harrastus! Siis sellainen mun mittakaavalla ihan oikea harrastus, johon mennään kerran viikossa tiettyyn aikaan. Ja se harrastus liittyy ompeluun.

Kansalaisopiston kurssivalikoimissa olisi ollut vaikka mitä hauskoja käsityökursseja, mutta eniten ajattelin hyötyväni ompelukurssista: en ole ompelussa kovinkaan taitava, joten voisin oikeasti oppia paljon uutta, ja paikan päällä on hyvät pelit ja vehkeet uusien taitojen opetteluun. Lisäksi nyt on aika hyvä sauma (hah!) ommella pieniä vaatteita, ja kaiken kukkuraksi mun äitikin tuli kurssille. Kaksinverroin kivempaa! :)

Kurssille en ole asettanut sen suureellisempia tavoitteita, vaan haluaisin oppia tekemään yksinkertaisia ja helppoja perusvaatteita vauvalle. Tästä lähtökohdasta ajattelin, että into ei laantuisi heti alkuunsa liian vaikeisiin ja pitkällisiin projekteihin (kuten kotona on joskus saattanut käydä). Ekalla kerralla tein, TADAA, pienet housut/legginssit! Ja sitten tein kotona vielä samanlaiset eri kokoisena. Eli en lannistunut siitäkään huolimatta, että saumurin kanssa tein tuttavuutta ehkä ihan ekaa kertaa, eikä kaksoisneulakaan ollut mulle entuudesta tuttu kaveri!

Sain näköjään otettua erittäin sekavan kuvan housuista, vaan eipä noissa kovin ihmeellistä nähtävää ole! Sopivat kuitenkin kivasti vaikka Möökö-takin kaveriksi. Joustofrotee on Metsolan palalaarista.

Kiitos muuten kaikille ihanille lukijoille lukuisista kommenteista ja onnitteluista edelliseen postaukseen! Täällä ollaankin ihan onnesta soikeana (tai oikeastaan pyöreänä)! :) Vähän lähiaikoina on vaan harmistuttanut, koska jouduin aivan yllättäen sairaslomalle ainakin pariksi viikoksi. Sairasloma ajatuksena tuntuu hassulta, koska olo ei ole sairas, mutta tärkeimpänä toki tulee pienen ihmisen hyvinvointi mahassa. Täytyy sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja yrittää ottaa rennosti, levätä ja nauttia. Ja onpahan aikaa tehdä käsitöitä ja esimerkiksi leipoa pitkästä aikaa pullaa!

Puolukka-kinuski -pullat ja dallaspullat on muuten aika hyviä! Taustalla näkyvillä hedelmillä olen ilmeisesti yrittänyt luoda illuusiota siitä, että kyllä mää ihan terveellisilläkin eväillä kasvatan tätä ihmistaimea... ;)

Möökö-villatakki

Hiphei! Päivitystahtihan se kiihtyy kiihtymistään, kun edellisestä päivityksestä on vaan öö..kolme viikkoa. Aika moni jo keksikin, että eläinpalasista tullee jossain vaiheessa pikkuinen peitto. Vielä on kuitenkin ne tylsät ja pitkälliset reunakerrokset tekemättä, joten ennen sitä jotain muuta. Nimittäin aivan valtavan söpö ja pikkuruinen villatakki!

Tein villatakin nokkelalla Offset Wraplan -mallilla, joka oli tälläiselle villatakkialoittelijallekin selkeä ja helppo ohje. Pikkasen särmää ja piristystä lisäsin virkkaamalla Möökön Mutturallan ohjeen mukaan. Vielä aprikoin, että virkkaisinko Möökölle yhden hampaan tai kielen suusta roikkumaan, nämä on näitä elämän suuria päätöksiä! :D Dementia iskee, kun en nyt ole enää aivan varma langasta tai puikoistakaan, mutta muistaakseni takki on Hjertegarnin Mini vitalia 3,5 millin puikoilla. Möökö on virkattu satunnaisista laatikosta löytyneistä langoista (olisikohan musta ainakin Novitan ticoticoa). Napit ovat melko massiiviset, koska en tajunnut vauvaneuleiden olevan näin säälittävän pieniä!

Kaikista hauskinta tässä villatakissa ja tulevassa eläinsatupeitossakin on, että ne jää meidän kotiin odottelemaan käyttäjäänsä! :) On nimittäin viime kuukausina neulontanäkymä saanut vähän uutta muhkeutta.

 Kuvasta näkyy myöskin se, että seuraava neule on jo hyvää matkaa valmistumassa!

Eläimellistä kirjovirkkausta

Back in business! Ilmeisen tunnollisesti olen onnistunut koko kesän ajan välttelemään blogimaailmaa, koska edellinen postaus näkyy olevan toukokuun alusta ja nyt lähennellään uhkaavasti jo syyskuuta. Kesän mittaan olen hitaasti mutta varmasti kirjovirkkaillut erilaisia elukoita; ehkäpä joku jo keksiikin meneillään olevan projektin?

 Tällä hetkellä keskeneräisenä on virkkuu meidän kahdesta katista. Tänä aamuna tilkku löytyi mystisesti olohuoneessa olevasta pahvilaatikosta. Rikospaikalta kiinnijäänyt epäilty on ihan muina kissoina ja kieltää täysin osallisuutensa tapahtuneeseen.

Sen lisäksi, että blogi ei ole koko kesänä päivittynyt, en ole myöskään käynyt paria satunnaista kertaa lukuun ottamatta lueskelemassa muidenkaan blogeja. Nyt on aika ryhdistäytyä ja toivoa uutta intoa ihanan ja niin mieluisan blogiharrastuksen elvyttämiseen! Toivottavasti palaamme ennen ensilumia! ;)

Pingotusstudio

 Laiskamato täällä terve! Lähiaikoina en ole kyllä tehnyt nimeksikään käsitöitä, mutta tänään sain neulottua muutaman rivin villatakkiin ja huiviin. Kaiken lisäksi sain tehtyä inhokkiasian eli pingotuksen! Oli vähintään mitalin arvoinen suoritus, joten tämä suuri saavutus piti jakaa teidänkin kanssa. Onnitteluja otetaan nöyrin mielin vastaan. ;)

 Pingotuksessa oli tietenkin mukana vakkariassistentit, jotka nykyään aika maltillisesti osallistuvat käsitöiden pingotukseen. Pari vuotta sitten piti vielä lähteä pingotushommiin äidin luokse, koska apurit olivat vähän liian innokkaita nuppineulan metsästäjiä. Nyt vaan vähän nätisti tassulla kokeillaan...

Jospa pian pääsisi esittelemään oikeasti valmiitakin käsitöitä.

Aurinkoista viikonloppua!