Puolukkaspiraali

Laitanpa tänne namin resptivinkin ihan vaan sen kunniaksi, että oon maailman surkein ruokakuvaaja. No hei ehkä mää alan ennemmin syömään taivaallista puolukkapiirakkaa kuin kuvaamaan sitä!

Puolukoitten alla on PAKSU kerros vaniljakiisseliä, ihana makian ja kirpeän yhdistelmä. Ohje on Kinuskikissalta. Tämä on siitäkin kiva piirakka, että sen maku vaan paranee seuraavaan päivään mennessä. Jos piirakkaa siis jää seuraavaan päivään.

Mitä saa 95 sentillä?

Voisinpa tässä nyt esitellä sunnuntaiset 95 sentin kirppariostokset. Ekaksi ostin pitsikoristeisen punakantiset vanhan peltipurkin (75 senttiä).

Kerrankin purkille oli käyttötarkoitus mielessä heti ostohetkellä: Se sai tehtäväkseen säilyttää käden ulottuvilla laatikoista pursuavia keittiövälineitä. Samalla piristin vähän leivänpaahdinta:

Musta on niinku tosi mahtava idea koristella liitoksistaan hajoava leivänpaahdin, jotta kaikkien huomio varmasti kiinnittyy siihen! :D Tuo kuvan teksti vaan oli liian osuva (leivänpaahtimen vieressä on siis kahvinkeitin). Pitänee vielä laminoida, jotta kestää tiskipöydän vesiroiskeet.

Loput 20 senttiä käytin kahteen pieneen likaseen yksisarviseen.

Sen lisäksi, että voin leikkiä näillä rumaa yksisarvista, tein toisesta avaimenperän.

Maalauksen jälkeen yksisarvinen näyttää vähän saatanalliselta, joten sen olisi ehkä voinut maalata kokonaan mustaksi. :D Samoilla tulilla maalailin muutamia puunvärisiä helmiä punaisiksi avainnauhaa varten.

Vähään aikaan en ollutkaan kirppareilla käynyt, mutta nyt into on taas kova. Mielessä on monta tuiki tärkeää etsittävää asiaa.

Totoroo

Totoro-lapasia on näkynyt aika monessakin blogissa, joten täytyihän minunkin. ;) Sain ne vahingossa pikakuvattuakin aamuisen kirpparireissun aikana.

Lankana on äitin norjasta tuomaa ihanan pehmoista MITU alpakkavillalankaa. Harmaata meni vajaat 50 grammaa, ja violettia sitten hippasen vähemmän. Ilmainen ohje Totoro-lapasiin löytyy ravelrysta. Pikkasen tein ohjeeseen muutoksia sekä tahallisesti (mm. totoro-tekstin korvasin toisenlaisella kuviolla ja peukuista tein yksiväriset) että tahattomasti. Takapuolen tähtikuvioista voi kenties huomata, että leffan kattominen häiritsi huomattavasti neulekaavion seuraamista... ja kaikkihan tietävät, että purkaminen on vastenmielistä.

Lapasista tuli aika kivat, ja oikein sopivan kokoisetkin. (Okei, toisena neulottu Totoro on pikkasen lihavempi kuin ensimmäinen. Miksi aina käy niin?) Violetti väri on luonnossa tummempi, joten soppii hyvin uuden tupsupipon kanssa. Tsidii, syksyyn on nyt valmistauduttu aika hyvin! Paitti joku muhkea tuubihuivi ois aika kiva vielä.

ps. Mulle tuli hyvä mieli huomattuani, että blogissani kävi eilen melkeen neljäsattaa virailijaa. Se on musta tosi monta. Aattelin eka, että täällä kävis mun ja äitin lisäksi ehkä joku yks. Muutama uusi lukijakin näytti ilmestyneen. Tervetuloa! Kiva ajatus, että joku haluaa tulla vielä uudestaankin. :)

Tunnustusta

Vähän aikaa sitten sain sydäntä lämmittäviä tunnustuksia oikein kaksin kappalein! Kiitos inkeriini ja emilia- piristyksestä ja hymysuusta. :) Olen käynyt säännöllisin väliajoin urkkimassa molempien ihania blogeja ja viimeisteltyjä töitä.

Tämän sain emilia-:lta:

Säännöt menevät näin:

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

1. ks. alhaalle

2. Mää oon nyt ihan oikeesti tosi tylsällä päällä (huom. teen tätä perjantai-iltana klo 21):

1. Perhe 2. Ystävät 3. Koti

3. Onhan nuita tykättäviä kuvia vaikka kuinka, mutta suurin osa ei ole tällä koneella. Lähes kaikissa tärkeissä kuvissa on myös muita ihmisiä, joiden kuvia en viitsi tänne laittaa. Onneksi mies sentään antoi luvan, kun lupasin naaman mössötä.

Ollaan tässä kuvassa vähän hassun näköisiä, ja kissallakin on jo kiire muualle. Kuva on silti rakas. Taitaapa olla ainoa laatuaan, jossa me kaksi ihmistä ja kaksi kissaa olemme samassa ruudussa. Tämä kuva hymyilyttää kovasti. Erityisesti huvittaa (tuolloin vielä) pieni Steven lempipaikassaan miehen hupparin sisällä.

Tämän tunnustuksen sain inkeriiniltä:

Beautiful Blogger -palkinnon saajan pitää lähettää palkinto eteenpäin seitsemälle bloggaajalle, ja kertoa itsestään seitsemän asiaa.

1. Neuloin ensimmäiset villasukkani muistaakseni vasta lukiossa, minkä seurauksena sain käsityökärpäsen pureman. Vai tä, eiväthän kärpäset pure?

2. Olen asunut ensimmäiset 14 vuotta elämästäni Etelä-Suomessa, mutta oloni ei voisi olla enempää oululainen.

3. Olen seurustellut mieheni kanssa siitä lähtien, kun täytimme 16 vuotta. Toivon, että ensi kesänä minusta tullee rouva.

4. Valmistun (toivottavasti viimeistään) vuoden päästä filosofian maisteriksi ja minusta tullee puheterapeutti.

5. Mua nolottaa se, että en urheile käytännössä ikinä. Tai ainakin hyvinhyvin harvoin.

6. Rakastan tulevaisuudesta haaveilua ja teen sitä paljon. Aina joskus harvoin se vie yöunet, ja silloin toivon eläväni enemmän hetkessä. Olenhan nyt hyvin onnellinen.

7. Olen monissa asioissa lähellä perfektionistia, mutta toisissa asioissa taas hyvin kaukana siitä. Olen myös kovin kärsimätön. Loppujen lopuksi olen aika tylsä tyyppi. Ainiin, ja ihan kiva.

Ihania, inspiroivia blogeja on olemassa ainaskin tziljoona, ja olen tunnustuksia useille antanutkin jo (klik ja klik). Nyt laitan tunnustuksen eteenpäin hyvin erilaisin perustein kahdelle blogille. Saatte itte päättää kumman tunnustuksen haluatte. :>

1. ikomi: Kekseliäitä, värikkäitä, persoonallisia ideoita ja toteutuksia. Luen jokaisen jutun alusta loppuun, ja jään odottamaan seuraavaa kirjoitusta. Tämä blogi on jo varppina saanut useita tunnustuksia, mutta ansaitsee mielestäni tämänkin. :) Vieläkin harmittaa, etten löytänyt blogia aikaisemmin.

2. Löytölaatikko: Toisena tunnustuksen saa hieman uudempi tiheään tahtiin päivittyvä blogi. Nyt jo olen saanut blogista hauskoja ideoita, joita toivottavasti pääsen joskus toteuttamaankin. :) Jatkoa odotan innolla.

Kiitos ja kumarrus!

Kanerva

Köh, tämä villatakkihan oli nappeja vaille valmis jo toukokuussa. Napitkin sain kiinnitettyä jo kesän alussa. Kuvattua sain (tai no veli sai kuvattua), noh, sunnuntaina. Kesällä pelkkä villatakin ajattelukin sai hien pintaan - saatikka, että se olisi pitänyt päälle pukea.

Tässä tämä nyt siis viimein on, ensimmäinen neulomani villatakki.
Malli on Garnstudiolta, mutta tein ojeeseen joitain samoja muutoksia kuin villatakkiguru jaanamaan jaana. Ja nappeja laitoin tuplasti enemmän. Tietenkin. Lankana on mikäpä muukaan kuin vanaha kunnon seiskaveikka.

Takista tuli ihan kiva, vähän ehkä makkarankuorimainen. Vaan onneksi kaarrokkeen kaunis kuvio ja syksyinen kanervan väri pelastavat.

Eiköhän tätä ainakin takin alla lämmikkeenä tule käytettyä! :)

Hanuri ja lilja

Aikaisemmin laitoinkin jo vähän maistipaloja valmistuneesta Harunista. (Tai no, hanurista näin kavereiden kesken.) Tässä nyt on joitakin valoisampia veljen napsimia kuvia.
Malli: Emily Rossin Haruni (ravelry)
Lanka: n. 130 grammaa Nalle aloe vera + jojoba -lankaa
Puikot: En ehkä hirveästi valehtele, jos veikkaan nelosen pyöröpuikkoja. Tätä oli kiva ja jännittävä neuloa, kun ei yhtään tiennyt lopputuloksesta. Pingottaminen oli kaameaa, ja se pitäisi tehdä vielä uudestaankin paremman lopputuloksen toivossa. Plääh, en ehkä jaksa.

Aika hyvin huivi onnistui kaltaiseltani pitsihuivinoviisilta, ja malli on mielestäni todella kaunis. Muistelin tämän olevan ensimmäinen neulomani (virkattuja muistan muutamia) pitsihuivi, mutta äiti kyllä oikaisi minun tehneen joskus vuosia sitten hänelle yhden lehtikuvioisen.
Kuvissa vilahtanut kukkanen on tehty Jatan Lilja-ohjeella. Tämä oli muistaakseni ensimmäinen yksittäisenä ostamani käsityöohje! Ihastuin kukkaan heti nähdessäni sen Jatan blogissa. Tästä tuli aika kookas ja pitkulalehtinen, ja keskustan helmetkin ovat vähän hassusti... siis loistava syy tehdä toinenkin! ;) Ihana on kuitenkin.

Saiko joku yliannostuksen pinkkiä?

Tupsupipon ohje

Tämän pipomallin olen todennut vuosien varrella niin toimivaksi, että pakko se on muillekin jakaa. Samankaltaisen pipon ohje on siis alunperin ollut käsittääkseni Novita-lehdessä, joten kunniaa en ota itselleni. Alkujaan malli oli Mambo-langalle ja kasi puikoille.

En sitten ole ennen mittään neuleohjeita kirjoitellut, joten kysykää rohkeasti, jos kysyttävää on. :) Malli muutenkin on vähän mitä on, eivätkä esim. kavennukset mene aivan tasan. Jos jottain haittaa, kannattaa ettiä toinen ohje tai muokata mieleisemmäksi! ;) Ohje on nyt tehty seiskapuikoille, mutta suluissa on suuntaa antavat ohjeet myös kasipuikoille ja paksummalle langalle. Neule on aika joustavaa, joten pipo mennee monen kokoiseen päähän. Suhteellisen normaalipäisille naisille tämän pitäisi ainakin olla sopiva.

MAANMAINIO TUPSUPIPO

puikot: sukkapuikot nro 7 (8)
lanka: esimerkiksi Novitan Tempo tai Huopanen tai joku vastaavan paksuinen seiskapuikoille (tai kasipuikoille) sopiva lanka
lyhenteet: o = oikea silmukka, n = nurja silmukka, ssk = kahden noston kavennus: nosta silmukka neulomatta, nosta seuraava silmukka neulomatta ja neulo silmukat yhteen

• Luo sukkapuikoille 68 (60) silmukkaa.

• 1.-5. krs: Neulo *1o 1n* -joustinneuletta.
• 6. krs: Neulo kaikki silmukat oikein.
• 7. krs: Neulo *1o 1n* -neulosta.
• 8.-28. krs: Toista vuorotellen 6. ja 7. kerrosta, kunnes työn korkeus on 28 (26) kerrosta tai noin 14 cm. HOX!! Viimeinen kerros ennen kavennuksia on neulottu oikein.
• 29. krs: Aloita kavennukset, ja neulo koko rivi *ssk, o, n*.
• 30. krs: Neulo kaikki silmukat oikein.
• 31. krs: Neulo *ssk, n*.
• 32. krs: Neulo kaikki silmukat oikein.
• 33. krs: Neulo *ssk, o, n*.
• 34. krs: Neulo kaikki silmukat oikein.
• 35. krs: Neulo *ssk, n*.
• 36. krs: Neulo kaikki silmukat oikein.
• 37. krs: Neulo koko rivi *ssk, o, n*.

• Katkaise lanka ja päättele työ vetämällä se puikoilla olevien silmukoiden läpi.

Tee tupsu: Leikkaa pahvista kaksi halkaisijaltaan n. 10 cm olevaa ympyrää. Voit halutessasi tehdä pienemmän tai isommankin tupsun. Leikkaa ympyröiden keskelle reiät (tässä reilu 2 cm). Aseta pahviympyrät päällekäin ja kieputa niiden ympärille lankaa. Jatka, kunnes reikään ei mahdu enempää lankaa. Leikkaa langat katki pahvien reunojen välistä, ja solmi tiukasti lanka pahvien välistä. Vedä pahvit pois, ja nyt sulla on tupsu, jee! Ainakin täältä löytyy kuvitettu tupsuohje. Suosittelen sen vilkaisemista, jos ei ole aikaisemmasta tuttua hommaa! :)

• Viimeistele työ päättelemällä langat ja ompelemalla tupsu paikoilleen. Sitten voit lähtä vaikka pulkkamäkeen uusi pipo päässä (no oikeesti ei kannate ihan vielä).
  

Toivon todella, että ohje on toimiva ja muutkin pitävät mallia yhtä kivana kuin minä! Noo, onneksi tämä on illan tai parin käsityö: Jos ei tule hyvä, sen voi purkaa ja tehä langasta jotain kivempaa. Tai sitten pipon voi vaikka antaa jollekin tyypille, josta ei pidä.

HAUSKAA PIPOA!

Napit vastakkain

Hii, tämä on muuten 100. (siis S-A-D-A-S) julkaisemani blogiteksti. Tuntuu, että niitä ois ennemminkin ehkä joku viis. Kiitos teille kaikille kivoille, jotka olette edes yhtä niistä sadasta tekstistä vilkaisseet tai useampaakin tutkailleet. Eikä edes varmaan tarvitse mainita, miten paljon iloa kommentit ovat tuoneet!

Tämän sadannen postauksen aihe on niinkin tähdellinen, kuin illalla näpertelemäni nappirannekkeet.

Kunhan vaan pujottelin nappiloita kaksinkertaiseen rautalankaan. (Taitaa jokunen nappi olla peräisin vaihtokaupasta!) Toiseen päähän jätin kiinnityslenkin, joka sopivasti pujahtaa toisen pään reunimmaiseen nappiin. Näistä tuli kivat ja kerrankin hyvin istuvat rannekorut.

Loppuun vielä käsikarvafiilistelykuva.

Tarkoituksena on tehdä myös setteihin sopivat korvikset, kunhan mun hyvä liima nyt vaan löytyisi jostain sohvan kolosta.

Pikatiedoite

Huhuh hengissä ollaan, vaikka aika haipakkaa tuntuu tämä syksy olevan. Viikonloppu vierähti häissä ja hautajaisissa, ja keskiviikkona pitäisi gradun teoriaosa palauttaa, iik. Päivittelyt ovat jääneet nyt vähän vähemmälle, mutta ehkä tahti taas tiivistyy joulua (!) kohti. Oli pakko mainita joulu täälläkin ensimmäistä kertaa, kun se niin tuntuu joitain ihmisiä ärsyttävän.

Ajattelin vain tulla sanomaan, että olen minä oikeasti neulonutkin vähäsen. Pari viikkoa sitten aloittamani Haruni on nimittäin valmistunut, kuten karvainen assistenttini tässä kuvassa ylpeänä esittelee.

Lissää juttua ja kuvia huivista tulee sitten joskus, kunhan saan aikaiseksi kuvata. Nyt sain otettua vain kamalia mössökuvia luonnonvalon ollessa harmittavan vähäistä.

p.s. Tällä viikolla olisi tarkoitus saada kirjoitettua tupsupipon ohje tänne! Samallahan voisin neulasta itselleni uuden pipan tälle talvelle. Kysymys kuuluukin, että minkä värinen tällä kertaa?

Paras pipo

Hyvä ystäväni viettää tällä viikolla synttäreitään, ja hän vihjaisi tarvitsevansa uuden tupsupipon. Tämä taitaa olla hänelle jo kolmas samanmallinen! :) Väritoiveena oli vaaleanvihreä, ja sopiva väri löytyi lähikaupan Huopasesta. Todellisuudessa väri on kirkkaampi.

Useana talvena päässäni on keikkunut samanlainen jättitupsupipo - väri vain on vaihtunut. Ensimmäiseen tupsupipooni otin aikanaan mallia serkkuni tekemästä piposta. Serkku muisteli bonganneensa ohjeen Novita-lehdestä, koska malli oli suunniteltu edesmenneelle ihanalle Mambo-langalle (R.I.P).

Arkistoista löytyi pari kuvaa menneiden talvien pipoista.

Oranssi pipo on tehty muistaakseni juurikin Mambo-langasta, ja sinapinkeltainen pipo on Novitan Tempoa.

Voisin kirjoittaa tänne tupsupipon ohjeen, jos joku päivä kerkiäisin. Ei tarvitsisi itsekään joka kerta soveltaa ohjetta uudestaan! :)

Cookie pops

Namiii! Kauan olen jo suunnitellut Cookie popsien näpertämistä, ja tänään sain vihdoin aikaiseksi. Aikaisemmin olen ihastellut Cookie popseja ainakin täällä ja täällä. Ohjeen kirjoitin sen mukaan, miten itse nämä tein.

Cookie pops

2 pötköä mansikanmakuisia Domino-keksejä
noin 5 rkl Sunnuntai vaniljarahkavalmistetta
2 levyä Pandan valkosuklaata (á 130 g)

Murskaa keksit hienoksi ja lisää vaniljarahka. Sekoita tasaiseksi massaksi. Pyörittele massasta pieniä palloja ja laita ne jääkaappiin. Valele pallukat sulalla suklaalla ja koristele nonparelleilla.

Varo ähkyä.


Äklömakean vastapainoksi tein myös suolaisia muffinsseja. Vuohenjuustomuffinssien ohje on leikattu talteen Kodin Kuvalehdestä. Osaan laitoin täytteeksi vuohenjuuston ja aurinkokuivattujen tomaattien sijaan pilkottuja broilerileikkeleitä ja juustoraastetta.

Kyllähän noita syö.

Oma maa mansikka

Nyt sain ommella pussukan, koska keksin sille tarkoituksen. Tässä saa matkata kaikki pienet tärkeät tyttöjen laukunpohjajutut.

Aika hassu tuli. Mansikkakangas on edelleen ihanaa, mutta pohjan ompelin pikkasen vinkkeliin vahingossa. Musta on tosi hankalaa ommella koneella kaarevia juttuja, erityisesti tälläisiä symmetrisiksi tarkoitettuja. Korjaan tuon sitten, kun jaksan nostaa koneen esille. Ohje samantyyppisen pussukan tekoon löytyy ainaskin tästä ihanasta blogista.

Mansikkakangas ja vetskari ovat löytyneet kirpulta, mutta maailman punaisinta vuorikangasta olen joskus ostanut pienen palan uutena.

Ohjaamaan huomiota pois pussukan vähän toispuoleisesta ulkomuodosta virkkasin pienen mansikankukkasen. Aika söpö yksityiskohta minusta.

Hitsi, kun ei ennää ole mansikanmyyjiä kaupan pihassa.