En ole aikaisemmin uskaltanut tehdä villatakkia. Ajattelin, ettei villatakki koskaan valmistuisi. Ja sittenkin, jos se joskus tulisi valmiiksi, se olisi aivan huono. Pari viikkoa sitten aloin kuitenkin tehdä elämäni ensimmäistä villatakkia. Ajattelin aloittaa sen keväällä, jotta talveen mennessä minulla olisi upouusi villatakki. Kahden viikon lentsun aikana on kuitenkin tullut katseltua elokuva jos toinenkin ja neulominen on edistynyt siinä sivussa. Valmiina on jo aikamoinen läjä kanervan väristä paidan tynkää:
Tuntuu hassulta ajatukselta, että eilen oli kevään viimeinen tentti. Villapaidan neulonnan lomassa on kai unohtunut, että ollaan jo aivan kesän kynnyksellä. Ennen kesätöiden alkua oli tarkoituksena tehdä vielä tiukka spurtti gradun parissa. Kaikki muu tuntuu kuitenkin tärkeämmältä; eilenkin olohuone sai uuden järjestyksen. Steveniä se ei haitannut, sillä hyllyjen päälle pääsee nyt aikaisempaa helpompaa reittiä (= ei tarvitse hypätä ompelukoneen päältä).
Olen vakaasti päättänyt vihdoin parantua ennen viikonlopun helteitä. Keuhkojen ja kaikkien muidenkin sisäelimien ulos yskiminen ja istualtaan nukkuminen saavat nyt riittää. Tänään kokeillaan parantua mummin superherkuilla. Jos se ei auta, ei sitten mikään!Aurinkoista viikonloppua!
oi, komea kisu :)
VastaaPoistamäkään en ole koskaan vielä uskaltanut ryhtyä tekemään villapaitaa. maaliskuussa aloitin mummon neliöiden näpräämisen vilttiä varten, mutta sekin on vähän jäänyt, kun syksyä varten pitää opinnäytetyötä vääntää.
Elmeri: Steven osaa kyllä olla melkonen poseeraaja! ;)
VastaaPoistaMummonneliöt ovat kyllä kiitollisia virkattavia, koska yhden neliön saa nopeasti aikaan ja niitä voi tehdä missä vain. Ja mikäs sen parempaa terapiaa opinnäytetyön vastapainona! ;)