torstai 26. syyskuuta 2013

Vauvan makuupussi

 Jatkettakoon vauvaneuleilla (se nyt vaan tulee olemaan lähiaikojen teema, koska päässä ei juuri muuta liiku)! Marrasvauvalle neuloin lämmikkeeksi iihanan, pehmeän "makuupussin", jossa on reikä myös turvavyötä varten.
 Ohje: Dropsin palmikollinen makuupussi, silmukkamäärä pienimmän koon mukaan, mutta mitat ja todellinen koko on vähän isommalle kaverille
Lanka: Hjertegarnin Palino merinovillalanka, muutaman metrin yli kuusi kerää
Puikot: 4 mm pyöröt

Ohje oli helppolukuinen ja selkeä, ja nelosen puikoilla tuli aika nopeasti valmista. Lisäsin turvavyöreikiin vielä nepparit, jotta ne pysyisivät tarvittaessa kiinni.
 Parasta makuupussissa on kuitenkin ehkä nuo Etsystä tilatut puiset napit, jotka sopii omiin neulomistuntoihin täydellisesti! Miehen sanoja lainatakseni: "Miten onnellinen joku voikaan olla napeista?"

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Harrastus!

Mulla on harrastus! Siis sellainen mun mittakaavalla ihan oikea harrastus, johon mennään kerran viikossa tiettyyn aikaan. Ja se harrastus liittyy ompeluun.

Kansalaisopiston kurssivalikoimissa olisi ollut vaikka mitä hauskoja käsityökursseja, mutta eniten ajattelin hyötyväni ompelukurssista: en ole ompelussa kovinkaan taitava, joten voisin oikeasti oppia paljon uutta, ja paikan päällä on hyvät pelit ja vehkeet uusien taitojen opetteluun. Lisäksi nyt on aika hyvä sauma (hah!) ommella pieniä vaatteita, ja kaiken kukkuraksi mun äitikin tuli kurssille. Kaksinverroin kivempaa! :)

Kurssille en ole asettanut sen suureellisempia tavoitteita, vaan haluaisin oppia tekemään yksinkertaisia ja helppoja perusvaatteita vauvalle. Tästä lähtökohdasta ajattelin, että into ei laantuisi heti alkuunsa liian vaikeisiin ja pitkällisiin projekteihin (kuten kotona on joskus saattanut käydä). Ekalla kerralla tein, TADAA, pienet housut/legginssit! Ja sitten tein kotona vielä samanlaiset eri kokoisena. Eli en lannistunut siitäkään huolimatta, että saumurin kanssa tein tuttavuutta ehkä ihan ekaa kertaa, eikä kaksoisneulakaan ollut mulle entuudesta tuttu kaveri!
Sain näköjään otettua erittäin sekavan kuvan housuista, vaan eipä noissa kovin ihmeellistä nähtävää ole! Sopivat kuitenkin kivasti vaikka Möökö-takin kaveriksi. Joustofrotee on Metsolan palalaarista.

Kiitos muuten kaikille ihanille lukijoille lukuisista kommenteista ja onnitteluista edelliseen postaukseen! Täällä ollaankin ihan onnesta soikeana (tai oikeastaan pyöreänä)! :) Vähän lähiaikoina on vaan harmistuttanut, koska jouduin aivan yllättäen sairaslomalle ainakin pariksi viikoksi. Sairasloma ajatuksena tuntuu hassulta, koska olo ei ole sairas, mutta tärkeimpänä toki tulee pienen ihmisen hyvinvointi mahassa. Täytyy sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen ja yrittää ottaa rennosti, levätä ja nauttia. Ja onpahan aikaa tehdä käsitöitä ja esimerkiksi leipoa pitkästä aikaa pullaa!
Puolukka-kinuski -pullat ja dallaspullat on muuten aika hyviä! Taustalla näkyvillä hedelmillä olen ilmeisesti yrittänyt luoda illuusiota siitä, että kyllä mää ihan terveellisilläkin eväillä kasvatan tätä ihmistaimea... ;)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Möökö-villatakki

Hiphei! Päivitystahtihan se kiihtyy kiihtymistään, kun edellisestä päivityksestä on vaan öö..kolme viikkoa. Aika moni jo keksikin, että eläinpalasista tullee jossain vaiheessa pikkuinen peitto. Vielä on kuitenkin ne tylsät ja pitkälliset reunakerrokset tekemättä, joten ennen sitä jotain muuta. Nimittäin aivan valtavan söpö ja pikkuruinen villatakki!
Tein villatakin nokkelalla Offset Wraplan -mallilla, joka oli tälläiselle villatakkialoittelijallekin selkeä ja helppo ohje. Pikkasen särmää ja piristystä lisäsin virkkaamalla Möökön Mutturallan ohjeen mukaan. Vielä aprikoin, että virkkaisinko Möökölle yhden hampaan tai kielen suusta roikkumaan, nämä on näitä elämän suuria päätöksiä! :D Dementia iskee, kun en nyt ole enää aivan varma langasta tai puikoistakaan, mutta muistaakseni takki on Hjertegarnin Mini vitalia 3,5 millin puikoilla. Möökö on virkattu satunnaisista laatikosta löytyneistä langoista (olisikohan musta ainakin Novitan ticoticoa). Napit ovat melko massiiviset, koska en tajunnut vauvaneuleiden olevan näin säälittävän pieniä!
Kaikista hauskinta tässä villatakissa ja tulevassa eläinsatupeitossakin on, että ne jää meidän kotiin odottelemaan käyttäjäänsä! :) On nimittäin viime kuukausina neulontanäkymä saanut vähän uutta muhkeutta.
 Kuvasta näkyy myöskin se, että seuraava neule on jo hyvää matkaa valmistumassa!