Steven-kissan lempileluja ovat ponnarit. Hän on jemmannut pieneen kotiimme kymmeniä, satoja ellei jopa tuhansia ponnareita. Steven on jopa onnistunut salakuljettamaan ponnareita hoitopaikkaansa. Pointtina on siis se, että ponnarini ovat aina hukassa (mikä ei kyllä ehkä ihan kokonaan ole katin syytä). Lisäksi tälläisen takapiiskan kanssa on mahdotonta elää, ellei tukka ole suurimman osan ajasta nutturalla.
Eilen kävin taas ostamassa uusia ponnareita ja pariin kaivoin varastoista koristeeksi päällystettyjä nappeja:
Sammaan syssyyn tein pienemmistä napeista pikkuruiset maatuska-korvikset ja sitten vielä virkatun kesäisen kukkapinnin. Samantapaisen olen nähnyt muistaakseni aiivan ihanassa Sanna Vatasen kirjassa Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!
Ei kait siinä, tukka nutturalle ja menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti