Taimi-mekko

Taannoin jo vihjasinkin, että uskaltauduin heikoille jäille eli ompelemaan ittelle mekkoa. Pikkasen huijasin vahingossa, etten oo ommellu itelle vaatteita yläasteen jälkeen. Oon mää ainakin yhen hameen ja sitten pienempiä juttuja, kuten huiveja ja pipoja. Mutta en mitään näin kivaa!

Mulla on siis ollut aika suuri pukeutumisongelma vauvan syntymän jälkeen: mun vaatekaapissa on oikeastaan ainoastaan mekkoja (koska kaikki muut paitsi pieruverkkarit ja äitiyshousut ahistaa!) ja ne ei ehkä ole ihan kaikista käytännöllisimpiä imetyksen kannalta... Jotta ei tarvitse järkyttää muiden kansalaisten mielenrauhaa nostamalla mekkoa korviin vauvan vaatiessa ruokaa, uskaltauduin ompelemaan mekon. Imetyssellaisen.

Kahvittelun lomassa serkku näpsi kuvat uudesta mekosta:

"Hei otappa muutama kuva mun mekosta! Laitetaan tukka pois silmiltä!"

"Määpä otan vielä huivin pois, että nää napit näkyy!"

 "Hei oho, täällä on joku langanpätkä sojottamassa."

"Ai nää otitkin jo ne kuvat. No ota vielä sellanen, että hihat näkkyy."

 Kiitos J kuvista! ;)

Mekon kaavan pohjana on Onion 2035, joka osoittautuikin vallan näppäräksi malliksi. Kaventelin sieltä täältä, levensin toisaalta, pienensin kaula-aukkoa, laskin rinnan alla olevaa saumaa ja eteen tein neppilistan vauvan ruokintaa helpottamaan. Peitin nepparit samalla kankaalla päällystetyillä napeilla (ohje täällä). Napeilla ompelin myös hihat rypylle. Jos ei napit kestä pesukonetta, otan ne sitten pois! Mulla ei ollut sopivan väristä resoria, joten pääntien huolittelin kääntämällä resorikaitaleen kokonaan sisäpuolelle. Ihanan aurinkoinen Taimi-kangas on tilattu kankaiden yönä Verson puodista.

Mekko on osoittautunut käytössäkin aivan huipuksi ja oon aivan intona onnistumisesta! Eilen ompelin jo toisen - vieläkin ihanamman mekon - siitä toivottavasti pian lisää!