Maatuska-mania jatkuu

Kaapista löytyi vanha musta ICHI:n mekko, jota olen aikanaan käyttänyt paljonkin. Vaikka tykkään mekon mallista, viimeisten parin vuoden aikana kolttu on jäänyt kaapin perälle käyttämättömäksi. Jospa pienen piristyksen jälkeen mekonretale kelpaisi taas käyttöön. Elokuvan aikana helmaan ilmestyi kirjava maatuska:

Jes, tykkään tästä! Maatuska on lähes samanlainen kuin viimeksi. Nyt maltoin kuitenkin tehdä siistit pykäpistot kaikkiin reunoihin. Näitä on niin ihana tehdä. Mitä aplikoidaan seuraavaksi?

Mielestäni maatuska on mekkoon nähden aika sopivan kokoinen.

Äh, huomenna alkaa taas kesätyöt. Eikös se viime kesä juuri pari kuukautta sitten loppunut? Jossain välissä pitäisi graduakin kirjoittaa. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että nämä ovat luultavasti vikat varsinaiset kesätyöt ikinä. Hurja ajatus.

Tänään on siis keskitytty keräilemään voimia tulevaan koitokseen. Steven näyttää mallia.

Paras aika neuloa villasukkia

Siis tottakai toukokuun loppu on mitä otollisinta aikaa neuloa villasukkia. Oikeasti kädet ja pilkkivät silmät kaipasivat tekemistä salkkareiden sun muiden hömppäsarjojen ajaksi.

Norsu-sukat ovat ehkäpä kokoa 26. Novitan sivuilta katsoin vähän ohjetta silmukkamääriin, kun eivät noin pienet sukat ole minulle kovinkaan tuttuja. Lankana on seiskaveikkaa. Jonkun vanhan langan jämät, jonka väristä en kauheasti piittaa. Luultavasti sukat lähtevät joko Vaaka ry:lle tai sitten Viron vähäosaisille lapsille. Katsotaan nyt. Myös kissa-sukat (koko n. 22) ehdin eilen aloittaa. (Norsuihin otin mallia täältä ja kissoihin täältä.)

Toivottavasti nämä sopivat jonkun pikku käpälöihin.

(ps. Mustapa tuli eilen ihan virallisesti humanististen tieteiden kandidaatti. Sinänsä hassua, kun kandin työn olen tehnyt jo vuosi sitten. Kuulostaapahan kuitenkin viralliselta! ;)

Kesähamonen

Määpä ompelin hameen! Maininnan arvonen juttu, koska olen viimeksi ommellut hameen öö.. seiska luokalla. Eilen kuitenkin löysin kirpparilta niin ihanan retro-pöytäliinan, että siitä oli pakko tehdä kesähame. Tittiditii tässä se on!

Kaavat ja ohjeet vetelin omasta päästä, joten siihen nähden hame onnistui hienosti. En siis oikeastikaan tiedä, miten tollanen hame kuuluisi tehdä. Enpähän vaan jaksanut odottaa yön yli, että olisin päässyt kirjastoon. Kellohame olisi ollut helpompi, ja tavallaan kivempikin. Kellohameita kumminkin piisaa, joten vaihteeksi halusin tämmösen. Ja jäipähän ihanaa kangasta vielä muuhunkin. Reunaan laitoin myöskin eilen kirpparilta ostamaani pitsintynkää, ja siitä tuli kyllä ihana! :)

Sitten haluan vielä erikseen näyttää, että sain mäihällä jopa vetskarin kunniallisesti ommeltua. Vetskari on musta, koska ei nyt sopivampaakaan sattunut löytymään varastoista. Vyötärökaistaleeseen tein vielä tommosen nepparilla kiinnitettävän lipareen. Kyllä nyt pysyy menossa mukana!

Kyllähän tästä nyt huomaa, että pikkasen amatöörimäistä hommaa on ollut, mutta kyllä tuo mulle kelpaa. Pikkasen vinksottaa sieltä täältä, eikä kaikki mene aivan kohdalleen. Sama homma se on kuitenkin itse ompelijallakin! Tässä hame vielä päällä.

Jos en olisi ollut niin täpinöissä, olisin ehkä voinut esimerkiksi pukea hameen suoraan ja silittää sen ennen kuvaamista? Myös reiättömät legginsit olisivat olleet ihan jees.

Sekalainen sunnuntai

Pari tuntia iso-G:n parissa saa kädet syyhyämään. Minun puolestani saisivat syyhytä lisää tekstiä, mutta sen sijaan ylijäämähelmistä syntyi tämä:

Rintakoruneulan kiinnitän vielä taakse, kunhan jaksan. Visioni oli ihanampi, mutta kaippa tuotakin jaksaa katsella mustan paidan rintapielessä. Tai sitten puran helmet muuhun käyttöön myöhemmin. Jos joku ihan ohjetta kaipaa, sellainen löytyy ainakin täältä.

Aiemmin luulin, ettei käsistäni koskaan syntyisi valmista villatakkia. Esikoispaitani on kuitenkin valmistunut, aivan siinä sivussa. Napit vain uupuvat. Huomenna polkasen kaupungista hakemaan, jollei sitten sada kaatamalla. Paidasta lisää tuonnempana. Vähän fiilistelykuvaa toki nytkin.

Loppuun vielä Kuusamon kirppareiden saldo:

Punapohjaiset tyynyliinat ostin kierrätyskankaaksi eurolla kipale. Alin kukkakangas ei siis ole Kuusamon antia, vaan se on musititaulusta yli jäänyt Huuto.netistä ostettu kangas. Vihdoin löysin myös vanhan vuoden 1945 Kotilieden. Kolme euroa siitä pulitin mukisematta, sillä sen verran kauniita kuvia löytyi kansien välistä. Nyt yritän arpoa, raskinko leikellä lehtivanhusta askartelutarkoituksiin. Onko kenelläkään vinkkejä, mistä vastaavia lehtiä voisi löytyä lisää? Pari makupalasta kansien välistä:

Ihania.

Muistin pikku apuri

Tilasin vähän aikaa sitten Huuto.netistä unelmieni kangasta, joka miehen mukaan näyttää aivan mummolalta. Halusin kangasta kotiin johonkin näkösälle ja täältä sain idean muistitalusta.

Mustat kehykset on ostettu aikoinaan Ikeasta, mutta kehyksistä on mennyt lasi rikki kissojen iltarallin ansiosta. Nytpähän saivat nämäkin sängyn alla luuranneet kehykset töitä. Kiitos kissat, kerrankin seiniä pitkin juoksentelustanne oli hyötyä. Kankaan alla on tarpeettomaksi osoittautunutta vanulevyä. Tuntuu toimivan vallan mainiosti.

Muistitaulu pääsi koristamaan huonetta työpöydän päälle. Siinä se (toivon mukaan) säilöö laskut sun muut tuiki tärkeät lippuset ja lappuset. Kenties alkavan kuun alussa minun ei tarvitse ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen etsiä vuokranmaksulappua. Kunhan ensin saan sen etsittyä ja kiinnitettyä muistitauluun. Merkittävää järjestelmällisyyttä.

ps. Huomatkaa alemmassa kuvassa kierrätystyöpöytämme: Varsinainen pöytäosa on ostettu kirpparilta ruokapöydäksi ensimmäiseen omaan kotiini. Myöhemmin ostin kirpsalta pöydän reunoille remontin myötä tarpeettomiksi jääneet kylppärin hyllyköt. Kokonaisuuden täydensi pian niin ikään kirpparilta löydetty Ikean musta Lack-seinähylly. Toimii!

Lempparityyny

Innostuinkin jo eilen illalla tuunaamaan (hyh, kamala sana edelleen) vanhan parittoman sohvatyynyn kirpparilta ostetulla pitsiliinalla.

Oon ehkä pikkasen mielissään tuosta tyynystä. Tyyny on tullut vanhan sohvan mukana vuosia sitten. Sohva myytiin pois jo vuosi sitten, mutta tyyny jäi. Onneksi, sillä nyt se sopii ihanasti makkarin keltaisiin tyynyihin ja Puu-Vallilan tunnelmaan. Eikä tyynyn uudistus maksanut kuin 50 senttiä. Kätevää.

Myös ihana kuppipari sai eilen uudet asukkaat. Nyt söpöt koristavat sekä keittiötä...

...että olkkaria. (Hups, kuvaaja ollut vähän tärähtäneellä tuulella!)

Nyt ehtii vielä rannalle ennen automatkaa Kuusamoon. Talviturkki tuli heitettyä jo muutama päivä sitten, eikä kyllä vähään aikaan tarvitse mennä jokeen uimaan...

Aurinkoista päivää!

Sith happens

Muutama kuukausi sitten lupasin painaa miehelle StarWars -paidan. Tänään sain sen vihdoin ja viimein tehtyä, eikä kyllä kovin kauaa nokka tuhissut noin yksinkertaisen sapluunan kanssa. Kuvaksi valikoitui Palpatine a.k.a Darth Sidious, jonka sapluuna löytyi taas Stencilrystä.

Nyt olen kyllä jälkeen tyytyväinen (todellisuudessa väri on alakuvaa tasaisempi). Viimeksi kangasväreillä sotatessa jäljestä tuli niin epätasaista, etten edes tänne viitsinyt kuvaa laittaa. Kummasti jälki parani, kun antoi ensimmäisen värikerroksen kuivua kunnolla ennen seuraavaa kerrosta. Liikaa odottamista hätähousulle.

Mieshän oli toki paidasta aivan mielissään. Kunhan jaksaisi huomiseen odottaa, että saan silitettyä värin kiinni.

p.s. Huomatkaa ylemmässä kuvassa kankaalla päällystämäni henkari. Joskus olisi tarkoitus tehdä ruusukuvioisten kaveriksi toisenkin värisiä. Ehkä virkkaamalla?

Huh hellettä!

Jo on ilmoja pidellyt. Toukokuun lopun opiskeluspurtti vaihtuikin rannalla löhöilyyn. Kolmen rantapäivän jälkeen kulutin osan neljännestä hellepäivästä kirpputorikierroksella (tai no lasketaanko kahdella kirpparilla käyntiä kierrokseksi?). Maailman paras idea oli istua aivan täydessä ja saunamaisessa linja-autossa selkä menosuutaan päin. Puolen tunnin oksennuksen pidättäminen kuitenkin palkittiin:

Vihdoin löysin kaksi kohtuuhintaista isoa lasipurkkia jämälankakerille ja pienille lankanyssyköille! Isomman Karhulan keittiöpurkin ilman kantta sain 6 eurolla ja pienempi Riihimäen kannellinen lasipurkki maksoi 5 euroa. Ei paha! Muissa pöydissä kannettomatkin purkit olivat kympistä ylöspäin ja kannellisten purkkien hinnat olivat siitä tuplat.

Lisäksi mukaan lähti muutama sievä pitsiliina ja vanha pöytäliina. Yhteensä räteille tuli hintaa 3 euroa, eli eivät nämäkään ostokset minua aivan konkurssin partaalle vieneet.

Mielessäni on jo muutama idea pitsiliinojen jalostukseen. Neliskanttinen kirkkaankeltainen liina sopisi ainakin muotonsa puolesta älyttömän hyvin koristetyynyn kaunistukseen tai vaikkapa lasinalusiksi. Haluaisin antaa kukkakuosiselle pöytäliinalle uuden elämän kellohameena, jos joskus uskaltautuisin ompelukoneen ääreen.

Ja viimeisenä, mutta söpöimpänä:

En vaan voinut vastustaa näitä hellyyttäviä kahvikupposia. Kupit ovat jo parhaat päivänsä nähneet, mikä näkyi myös hinnassa (hah, 50 senttiä koko setti!). Näihin ajattelin istuttaa meidän kaktus-vanhuksen poikasia.

Nauttikaa nyt muutkin helteistä, kun niitä kerrankin on! Itsehän lähden huomenna katsastamaan Kuusamon kesälaitumia, ja odotan aivan innolla automatkaa kissojen kanssa tulikuumassa autossa! Kyllä kesä on ihanaa.

Naminami kaakkua

Isi pyysi minulta kakkua illanviettoonsa. Tein pitkästä aikaa Hellapoliisin Valkosuklaa-daimkakkua, joka on siis ehkä maailmankaikkeuden parasta kakkua. Kaiken lisäksi se on älyttömän helppo ja nopea tehdä. Tällä kerralla laitoin isin mieliksi täytteen sekaan kokonaisia vadelmia.

Valkosuklaa-daimkakku

Pohja:

200 g tummia täytekeksejä muruina
75 g margariinia tai voita sulatettuna
2 rkl maitoa tai kahvia

Täyte:

2,5 dl vispikermaa

1 levy Pandan valkosuklaata (130 g)
250 g maitorahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

4 liivatetta

2 rkl sitruunamehua

1,5 isoa daimia murustettuna
halutessasi vadelmia

Sekoita keksinmurut, sulatettu rasva ja kahvi tai maito. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tässä oli halkaisijaltaan 18 cm).

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen.

Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla, lisää rahka. Kääntele joukkoon sulatettu suklaa, lisää sitruunamehu ja daimmurut.

Sulata liivatteet tilkkaan kiehuvaa vettä, anna jäähtyä pieni hetki. Kaada liivateneste seokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan murupohjan päälle ja upota halutessasi joukkoon kokonaisia vadelmia. Anna hyytyä 2-4 tuntia tai yön yli. Koristele Daim-murskalla tai suklaarouheella.

Väliaikatietoja

En ole aikaisemmin uskaltanut tehdä villatakkia. Ajattelin, ettei villatakki koskaan valmistuisi. Ja sittenkin, jos se joskus tulisi valmiiksi, se olisi aivan huono. Pari viikkoa sitten aloin kuitenkin tehdä elämäni ensimmäistä villatakkia. Ajattelin aloittaa sen keväällä, jotta talveen mennessä minulla olisi upouusi villatakki. Kahden viikon lentsun aikana on kuitenkin tullut katseltua elokuva jos toinenkin ja neulominen on edistynyt siinä sivussa. Valmiina on jo aikamoinen läjä kanervan väristä paidan tynkää:

Tuntuu hassulta ajatukselta, että eilen oli kevään viimeinen tentti. Villapaidan neulonnan lomassa on kai unohtunut, että ollaan jo aivan kesän kynnyksellä. Ennen kesätöiden alkua oli tarkoituksena tehdä vielä tiukka spurtti gradun parissa. Kaikki muu tuntuu kuitenkin tärkeämmältä; eilenkin olohuone sai uuden järjestyksen. Steveniä se ei haitannut, sillä hyllyjen päälle pääsee nyt aikaisempaa helpompaa reittiä (= ei tarvitse hypätä ompelukoneen päältä).

Olen vakaasti päättänyt vihdoin parantua ennen viikonlopun helteitä. Keuhkojen ja kaikkien muidenkin sisäelimien ulos yskiminen ja istualtaan nukkuminen saavat nyt riittää. Tänään kokeillaan parantua mummin superherkuilla. Jos se ei auta, ei sitten mikään!

Aurinkoista viikonloppua!

Hyvää äiteenpäivää!

Tänään käytiin juhlistamassa parasta äitiä hänen uudessa ihanassa kodissaan. Runsasta mielikuvista käyttäen veimme äitille lahjaksi kukan ja suklaata. Sentään virkatuilla pehosilla höystettynä:

Perhosten ohje löytyy Harmaa villasukka -blogista. Langat ovat puuvilla- ja bambulankojen jämiä. Toki minä sain äitille kakunkin tehdä. Toiveita udellessani äiti kysyi, olenko lähiaikoina tehnyt kakkua, jota hän ei ole päässyt maistamaan. Mukaan lähti siis tätä valkosuklaa-mansikkakakkua. Tosin isompana versiona ja sokerikakkupohjalla.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Encanto

Kappas vaan, Koukussa -blogin Minni antoi blogilleni ("tänään löydetylle ihanalle yllätykselle") tälläisen tunnustuksen:

Kaunis kiitos Minni! :) Piti ihan sanakirja.org:ista kattoa, mitä tuo tunnustuksen "encanto" tarkoittaa: taika, lumous, vetovoima, viehätys, tenho, hurmaus, loitsu, lumo, houkutin, viehätysvoima. Tunnustus piristi flunssaista päivääni!

Laitetaanpa tämä tunnustus vielä kahdelle inspiroivalle blogille:

minä itte!
pientä kivaa

Täydellinen muodonmuutos

Olen joskus aikaa sitten ostanut kirpparilta mustan neuletakin, joka on ihanan mallinen. Tykkään paidasta muuten tosi paljon, mutta mua on alkanut ällöttää rintapielen kultainen aplikaatio. Lisäksi harmaita hiuksia on aiheuttanut yksi puuttuva nappi.

Eilen hain kirjastosta guru Cath Kidstonin kirjan Piristä ja korista à la Cath Kidston. Sieltä sain idean ihanaan kukka-aplikaatioon, jolla peitin vanhan kultaisen aplikaation.

Toki napitkin piti vaihtaa teemaan sopiviksi. (Jes, pääsin päällystämään nappeja hyvällä syyllä!)

Sitten harjottelin vähän kameran itselaukasijan käyttöä! Mielenkiintoinen kokemus, saoisinko. Sain kuitenkin jopa pari kuvaa, joissa myös kuvauksen kohteena ollut neuletakki näkyy. Kokemus oli muutenkin opettavainen: En ole ennen ajatellut silityslaudan toimivan hienosti myös kamerajalustana, enkä todellakaan ole tiennyt olevani Quasimodon mallinen ja kaiken lisäksi yksijalkainen!

Vaatimattomasti sanottuna paidasta tuli ehkä maailman kivoin.

Pikkiriikkistä

Steven-kissan lempileluja ovat ponnarit. Hän on jemmannut pieneen kotiimme kymmeniä, satoja ellei jopa tuhansia ponnareita. Steven on jopa onnistunut salakuljettamaan ponnareita hoitopaikkaansa. Pointtina on siis se, että ponnarini ovat aina hukassa (mikä ei kyllä ehkä ihan kokonaan ole katin syytä). Lisäksi tälläisen takapiiskan kanssa on mahdotonta elää, ellei tukka ole suurimman osan ajasta nutturalla.

Eilen kävin taas ostamassa uusia ponnareita ja pariin kaivoin varastoista koristeeksi päällystettyjä nappeja:

Sammaan syssyyn tein pienemmistä napeista pikkuruiset maatuska-korvikset ja sitten vielä virkatun kesäisen kukkapinnin. Samantapaisen olen nähnyt muistaakseni aiivan ihanassa Sanna Vatasen kirjassa Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!

Ei kait siinä, tukka nutturalle ja menoksi!

Nuppineulojen kodit

Namnam, käsitöidenkin perusteella on helppo huomata, millainen herkkusuu olen.

Herkullisen (ja vähän rispaantuneen) muffinssi-neulatyynyn olen tehnyt jo joskus aikaisemmin Tildan-ohjeilla.

Muffinssi-neulatyyny on toki ajanut asiansa vallan hyvin nuppineulojen tukikohtana. Ompelu-touhuni on kuitenkin aika liikkuvaista. Sen takia tein nyt uuden pienemmän neulatyynyn, joka varmasti pysyy menossa mukana paksun rannekuminauhan avulla.

Ältsin kätevä!

Pöllön poikanen

Alussa oli huopaa, sakset, pari nappia, neula ja lankaa (ja telkkarissa Salkkarit :D). Pian oli pieni pöllön poikanen, jota rintaneulaksikin kutsutaan.

Siitä tuli söpö ja vähän säälittävä. Mallia otin tältä innostavalta sivustolta.