Huivin tynkää

Melkoinen ruttukasa. Se haluaisi isona Haruni-hartiahuiviksi (Emily Rossin malli löytyy Ravelrysta).

Lähikaupan lankavarastosta löytyi Nalle aloevera + jojoba -lankaa. Hassu sana, jojoba. Väri on kiva. Saa nähdä, miten huivi onnistuu. Malli voi kuulema olla aloittelijalle hyvin haastava.

Tähän sammaan voisin laittaa käyttökuvan vähän aikaa sitten tekemistäni nappikorviksista. Silloin kehotettiin laittamaan parempaa edustuskuvaa valmiista korvakoruista.

En tätä kiireotosta nyt aivan edustuskuvaksi sanoisi, mutta korviksista tuli siltikin aika tosi kivat. Kuvassa vaan roikkuvat vähän hassusti.

(Näköjään on aina oltava jääkaapilla - myös valokuvissa! :D)

Ristiinpistelyä

Toisin kuin kirjonta strukturoidummat ristipistot ovat mieleeni. Moneen vuoteen en kyllä ristipistoja ole tehnyt, mutta eräänä kauniina elokuisena iltana oli pakko päästä pistelemään. Syntyi hassu pieni kolibri, jonka kaavion löysin täältä. Värit nyt täytyi päättää sen mukkaan, minkä värisiä muliinilankoja kätköistä löytyi.

Laitanpa nyt tähän samaan vähän aikaa sitten kirpparilta reilulla parilla eurolla löytämäni aika kivan setin lankoja:

Nämä soppii hyvin myös aplikaatioiden ompelemiseen.

Seuraavaksi haluaisin tehdä ensimmäisen pitsihuivini. Tai semmosen shaalin oikeastaan. Nyt pittää lähteä läheiselle Tokmannille tutkimaan löytyisikö sieltä sopivaa lankaa. Ärsyttää olla näin malttamaton, etten jaksa huomiseen odottaa lankakauppojen avautumista.

Intialaista

Kissavahdeille kiitokseksi valmistimme intialaisen aterian:

Alkupala: Banaanilassi
Pääruoka: Intialainen kanakorma
Lisäkkeet: Basmatiriisi, Naanleipä, raita
Jälkiruoka: Mangovaahto

Namii, onnistunut kokonaisuus sanon minä. Hauska muodostaa menu tietyn ruokakulttuurin ympärille, vaikka eivät nuo reseptit kyllä ihan peri-intialaisia ole. Sopivasti suomalaistettuja.

Opiskelu jatkukoon!

No huh, nyt on jatkettu taas opintojen parissa puurtamista. Opinnot aloitettiin tietenkin yliopiston kalenterin kaunistamisesta.

Etu- ja takakanteen liimasin vanhasta Singer-reikäpompelukirjasta leikatut mallikuvat. Koristeeksi liimasin nappeja ja taas jaksoin melkein odottaa liiman kuivumista.

Teksti piti tietenkin dymottaa.

Tuo dymo on muuten helpottanut mun elämää ihan käsittämättömän paljon muutaman päivän yhteiselon aikana: Ensinnäkin merkkasin sillä mun ja miehen samanlaiset puhelimet -> paljon kivempi lähteä liikenteeseen oma puhelin taskussa. Toiseksi sain vihdoinkin kirjoitettua neljän opiskeluvuoden aikana kertyneiden kansioiden selkämyksiin, mistä kansiosta löytyy minkäkin kurssin paperit -> huomattavasti vähemmän kiroilua, kun etsin tiettyjä papereita. Tämä on siis dymon ansiota, koska sain kirjoittaa sillä jokaisen kansion selkämykseen monennenko vuosikurssin papereita kansiosta löytyy. :> Alle sitten kirjoittelin harakanvarpailla kurssien nimet. On se kiva kaveri.

Junavirkkailut

Käsityöt jäivät viime viikolla vähän vähemmälle, mitä nyt muutaman palasen hexikseen virkkailin junassa.

Kuvan ottamisen jälkeen sain eilen elokuvaa katsellessa vielä muutaman palan koukutettua. Nyt on koossa 29 palaa ja ennää puuttuu miljoona.

Helsingin tuliaiset

No huh, viime yönä kotiuduttiin Helsingin reissulta. Pieni irtiotto tuntui ihanalta, Helsingissä oli vielä kesä ja aika meni tietenkin liian nopeasti. Moni paikka jäi tällä reissulla näkemättä, mutta onpahan taas valmis suunnitelma seuraavaa reissua varten... ;) Retki sujui kaikin puolin hyvin, jos ei huomioida erästä surkuhupaisaa tapahtumaa Korkeasaaressa: LEIJONA pissasi päälleni. Kyllä, se on näköjään mahdollista. :D

Joitain blogin aihepiiriin liittyviä ostoksiakin tein:

Hietalahden torilta matkaan tarttui lähinnä lehtiä. Halusin ostaa yhdeltä kivalta setältä 60-luvun Kotilieden, joka olisi maksanut pari euroa. Vitosella sai kumminkin kolme, ja sehän nyt on sama kuin laittas rahaa pankkiin. Kaksi tuoreempaa sarjakuvaa ostin euron kappale hintaan erästä tulevaa projektia varten. Viime joulun Suuri käsityölehti lähti matkaani eurolla. Lehtien lisäksi Hietsusta ostin miehelle Lord of the Rings -lautapelin. Tori oli pullollaan kaikkea ihanaa, mutta siinähän se ongelma piileekin: Jos jossain on liikaa ihania tavaroita, en osaa valita, mitä niistä ostaisin. Jää sitten kaikki ostamatta.

Taustalla näkyvä ihana mansikkakangas on uffista 7 eurolla löytynyt pussilakana.

Sinellistä ostin kaksi vintage-paperiarkkia. Uimapuku-pimut pääsevät koristamaan satunnaisia askarteluja ja hienot lyylit sopivat vaikkapa pakettikorteiksi.

Näissä Indiskan lautasliinoissa oli niin kauniit värit, että ne oli oikeastaan pakko ostaa. Pärstän pyyhkimisen lisäksi näitä käytetään luultavasti myös decoupage-lakan kanssa.

Sitten ostin vihdoinkin sen Dymon! Jippii! Se maksoi Clas ohlsonilla 12,90, ja aivan mielelläni pulitin sen verran. Mukana oli musta teippi. Mää vähän luulen, että meillä on kohta koko kämppä dymotettu tyyliin "lamppu", "tuoli", "hammasharja", "kissa"...

Huolettoman viikon jälkeen tuntuu vähän tylsältä palata opintojen pariin.

Reissuvihko

Tämäpä onkin ihan ensimmäinen ajastettu blogiteksti, joka nyt siis mitä luultavimmin toimii. Itse olen etelänmatkalla Helsingissä! :D Kiitos kaikille teille, jotka vinkkailitte Helsingin "käsityönähtävyyksistä". Varmasti käyn ainakin ihastelemassa ja hipelöimässä, ja ehkä jotain tarttuu matkaankin.

Nyt siis asiaan. Äiti toivoi minun koristelevan ystävilleen asuntoautoon reissuvihkon, johon he voisivat tapansa mukaan kirjoitella matkakuulumisia.

En siis todella ole mikkään skräppääjä, mutta laitetaanpa nyt yritelmä kuitenkin tänne:

Päällystin osan vahakantisen vihkon kannesta vanhasta karttakirjasta (kirpparilta 10 sentillä) leikatulla kuvalla. Päälle länttäsin punaista paperia, jonka päälle puolestaan liimailin kartalla päällystetyt pahvikirjaimet ja dymolla tehdyn tekstin. Väliin kirjanmerkiksi kiinnitin punaista satiininauhaa. Eniten tässä tykkään kyllä nuista molemmista teksteistä.

Sopivan aasinsillan kautta pääsemmekin aiheeseen nimeltä dymo. Kertokaapa toki joku, mistä moisen kohokirjoittimen voisin löytää itselleni sopuhintaan. Tämä ihana on minulla nyt vähän aikaa lainassa, mutta mielelläni antaisin vastaavalle pysyvän kodin.

Palaan reissusta su-ma yönä, joten enköhän taas alkuviikosta palaa sorvin äärelle. Sain myös salakuljetettua miehen repussa koko kasan namilankoja reissuun mukaan. :D Eihän niitä nyt voi kotia yksinkään jättää.

Rintarossi- ja nappikauppaa, osa 2

Tänään postipoika toi ihanan paketin:


Tässä siis edellisessä postauksessa mainitsemani vaihdon toinen puoli eli Väkerrys & näperrys -blogin emilia-:n paketti minulle. Kokoelma oli miljoonasti vielä kivempi kuin oli odottanut. Nappivarastoni lähes tuplaantui! Voisin pomollekin ehdottaa, että jatkossa osa palkastani maksettaisiin nappeina. ;) Sillä ei kyllä varppina olis yhtä kivoja nappeja.

Saa nähdä mitä kaikkea kivvaa nämä pääsevät jatkossa koristamaan. Pikkasen piti tietenkin jo alkaa värkkäämään. Pyysin emilia-:a lähettämään parilliset mustat, punaiset tai ruskeat napit nappikorviksia varten. Nähdessäni nämä ihanat napit aiemmat suunnitelmat kuitenkin unohtuivat. Oli pakko tehdä juhlakorvakorut.

Korvikset piti kuvata kädessä, koska en tietenkään jaksanut odotella liiman kuivumista. Kuvaamishetkellä korvakorupiikki ei siis ollut vielä kovinkaan hyvin liimautunut. :)

Suuri kiitos vielä vaihtokaverille!

ps. Voisiko joku vähän vinkkailla Helsingin askartelu- ja käsityöliikkeistä? Ollaan lähdössä loppuviikoksi lomaretkelle "etelään". Myös Valtteri-kirpparin haluaisin ehtiä katsastamaan, koska Oulussa perinteiset (ei-itsepalvelu) kirpputorit ovat aika vähissä.

Rintarossi- ja nappikauppaa

Vähän aikaa sitten Väkerrys & Näperrys -blogin emilia- ehdotti maailman kivointa vaihtokauppaa, kun eräässä postauksessa valittelin nappivarastoni suppeutta. Ajatuksena oli, että minä teen hänelle pari rintarossia ja hän puolestaan lähettää jokusen napin minulle. Tästä minä tykkään!

Tälläinen setti lähti emilia-:lle:

Yritin tehdä mahdollisimman erilaisia, jotta ainakin joku olisi saajalle mieluinen. Ensimmäisen rintakorun tein ompelemalla askarteluhuovan päälle pitsiä, valkoista nauhaa ja vanhan napin. Liimasin koko systeemin vielä pahville, johon oli liimattu rintakorutausta. Tämä on ehkä aika kiva.

Toisena oli virkattu kukkarintakoru. Kukan virkkailin vanhasta muistista, ja keskustaan ompelin kasan sävyihin sopivia helmiä. Lankana on äitin Norjasta tuomaa alpakkalankaa. (Onko kellään muuten ideoita, mitä ihanan pehmeästä langasta voisi tehdä? Lankaa on yhteensä kuusi 50 gramman kerää: kolme harmaata, kaksi sinisempää violettia ja yksi punertavampi violetti.) Tälläisen rintakorun teen ehkä itsellenikin esimerkiksi viime postauksessa hehkuttamistani herkkulangoista.

Viimeisen rintakorun tein vähän ekstrana, koska halusin kokeilla valmiin rintamerkin päällystystä paperilla ja lakalla. Ihan hyvinhän tuo onnistui, mitä nyt vähän ruttua jäi reunaan.

Näitäpä oli kyllä niin kiva väkerrellä. Kiitos vielä emilia-:lle kivasta inspiroivasta ideasta! :)

ps. emilia-:n lähettämä paketti on vasta postissa tulossa, joten siitä lisää myöhemmin! En vain malttanut olla postaamatta tätä jo nyt. :)

pps. Madam B. C.:llä on muuten ihana arvonta meneillään!

Namilangat

Olen rakastunut. Vihdoin kauan odotetut namilangat saapuivat. Kyllähän siinä yli kaksi kuukautta menikin. Tilasin langat täältä, ja ne maksoivat postikuluineen 32 euroa.

Kannatti odottaa. Ensin aioin tehdä torkkupeiton isoäidinneliöstä, mutta lopulta heksagonit veivät voitot. Tässä vähän esimakua:

Heksagonien ohje löytyy ihanasta Attic24-blogista. Näiden virkkaamiseen jää kyllä kirjaimellisesti niin koukkuun. Saa nähdä, miten käy muille projekteille. :)

Loppuun vielä yksi namupala, jonka mies toi minulle tuliaisina vanhemmiltaan.

On muuten ehkä mun lempparikangas. Kiitos!

Pikku pikku bikineissä

Valmistautuminen perjantaina alkavaan kesälomaseen (lomanen = parin viikon työtön jakso, jolloin pittää vähän opiskella) on aloitettu. Jospa vielä elokuun kaksi viimeistä viikkoa tarkenisi, jotta kerkiäisin vielä uimaankin. Minun tapauksessani uiminen tarkoittaa siis veteen pulahtamista ja salaman nopeaa syöksymistä takaisin pyyhkeen suojiin. Jotta bikinit pysyvät päällä tämän spurtin ajan, tein putkiloyläosaan kaulan ympäri kulkevan turvanarun.

Naru on irrotettu vanhoista bikineistä ja helmet ovat laatikoiden kätköistä. Tein narulle kujan, jotta voin halutessani käyttää bikineitä ilman turvanarua. Jos siis joskus itse asiassa ehdin rannalle asti.

Kiva tapa säilyttää oma ja kanssauimareiden mielenrauha.

Makiaa ja suolaista piirakkaa

Mies on tämän viikon töissä toisessa kaupungissa. Tilanteesta on tietenkin otettava kaikki irti, joten huomenna vietämme äitin kanssa tyttöjen iltaa Sinkkuelämää-leffan ja herkkukasan merkeissä.

Leivoin jo ennakkoon, jotta huomenna päästään suoraan asiaan. Jos siis oletetaan, että huomenna on jotain vielä jäljellä. Makuunin namujen lisäksi makiana tarjottavana on Kinuskikissan Rukiista mustikka-valkosuklaasydäntä.

Voi nam! Tämä oli mielestäni niin hyvvää. Isä ja veli kävivät tämän siis jo apuna koemaistamassa... ;) Muuten tein piirakan ohjeen mukaan, mutta taikinakuoren korvasin piparimuotilla tehdyillä sydämillä ja mustikoiden lisäksi käytin täytteessä vadelmia.

Taikinaa jäi vähän ylimääräistä, joten tein siitä rukiisia hyvin paistuneita pikkuleipiä. Maistui ihanalta isältä tuliaisiksi saamani kaktushillon kera.

Suolaiseksi tein aivan ihanaa Tomaatti-vuohenjuustopiirakkaa. Ohjeen löysin uusimmasta Kodin kuvalehdestä, ja suosittelen kyllä ohjetta lämpimästi. Pienempi vauvapiirakka näyttää jo kadonneen mystisesti tämän kirjoittelun aikana...

Namii, herkullista loppuviikkoa!

Kenkien kukitus

Useamman kesän palvelleiden lipokkaiden koristerusetit eivät enää tahtoneet pysyä kiinni. Suorana roikkuvat nahkasuikaleet eivät enää varsinaisesti koristaneet popoja, minkä vuoksi ne vaihtuivat kukkasiin.

Kukkaset tein askarteluhuovasta ja kirpparilta löytyneistä vintagenapeista. Jes, viiden minuutin kaunistusoperaatio teki kengistä nyt taas vähän kivemmat.

Mitenköhän kenkiä koristaisi ensi kesäksi? Seuraavaa kesää on aina hyvä alkaa suunnitella ennen kuin edellisen kesän loma on edes alkanut. :)

Murheenkryyni kynsikkäät

Nämä kynsikkäät ovat olleet kesken jo jonkin aikaa, koska kirjominen ei oikein maistunut. Kuten ei yleensä kovin moni muukaan juttu, jota ei kovin hyvin ossaa tehdä. Ohuella langalla tarkoin pistoin tulisi sievää, mutta pinna ei riitä. Vähän sama homma mulla on pitsin virkkaamisen kanssa.

Vihdoin kuitenkin tuli suurin piirtein valmista.

No oli kyllä tarkoituksena tehdä kirjotuista kuvioista paljon isompia ja koukeroisempia, mutta nämä saavat nyt kelvata pyörämatkoilla lämmittämään. Jatkan kuviota joskus, jos meinaa tekeminen loppua. Eikä muuten ole ihan heti loppumassa.

Kynsikkäiden malli on omasta päästä, ja langat ovat kaikki vanhoja jämiä. Jos näistä nyt pittää jotain kivaa sanoa, niin ainakin nämä ovat sopivan pitkät ja pysyvät hyvin ylhäällä. Karheasta langasta tuli napakkaa neulosta.

ps. Jau! Toissapäivänä tuli mailia, että kaksi kuukautta sitten tilamaani langat on vihdoin lähetetty matkaan! :) Odotan.

Lusikkaleivät

Tekkiinpä ensimmäistä kertaa niinkin perinteistä herkkua kuin lusikkaleipiä appikokelaalle vietäväksi. Ainakin minun suuhuni maistuivat makoisilta.

Ohjetta katsoin vähän sieltä sun täältä. Esimerkiksi Hellapoliisilta löytyi helppo ohje. Nyt vähän harmittaa, etten samoilla tulilla tehnyt enempää. Nyt kyllä pikkuleivät maistuisivat täälläkin. :)

Hauskaa alkavaa viikkoa!