Pitsiä pitsin perään

Kesän alussa netistä tilatut langat odotuttavat yhä. Kädet huutavat isoäidinneliöitä, mutten voi kyllästyttää niitä neliöiden virkkaamiseen ennen karkkilankojen kotiutumista. Ääh ärsyttää, kuten lähes kaikki muukin tällä viikolla. Eikä vähiten aivan toivoton yritykseni ommella mekko.

On tässä viikossa oikeasti vähän kivojakin asioita ollut. Pilaantuneen mekonalun lisäksi olen sentään saanut aikaan pari rintarossia. Ehkä nämä rintapielessä hymyilyttää enemmän.

Tästä ensimmäisestä tuli aika hassu. Päällystin vahingossa ostetun rintamerkkipohjan (Onko järkeä ostaa rintamerkkipohjia, jos ei ole oikeita välineitä niiden tekemiseen?) ihanalla satukankaalla ja decoupage-lakalla. Kehykseksi piti toki laittaa pala pitsiliinan reunaa. Pitsin tärkkäsin seoksella, jossa oli puolet erikeepperiä ja puolet vettä. Toiseen yläkulmaan olisin halunnut ehkä pikkiriikkisen keltaisen rusetin, mutta eipä löytynyt sopivaa nauhaa laatikosta.

Tämän toisen rintarossin tein vähän vahingossa äsken, kun piti saada uuteen mekkoon sopiva koristin.

Pohjana on äitin kirpparilta ostamaa (ihana mama!) pitsiä ympyrän muotoon rypytettynä. Pikkasen oli liian kirkkaan valkoista pitsiä, joten upotin sen iltateehen. Kivempi sävy näin, ja kaiken lisäksi tuoksuu ihanalta. :D Päälle ompelin vielä rusetin satiininauhasta ja tähän upposi myös mun viimeinen harmaa nappi. Nappivarastoani haluaisinkin täydentää, jotta saisin tehtyä napeista kaulakorun.

Tässä on vielä huono kuva tänään kirpparilta löytämästäni ja mieleisekseni muuttamasta b.youngin liivimekosta.

Päätös olla ostamatta uusia mekkoja vähään aikaan kesti jo lähes kaksi viikkoa, vau. Tästä jouduin maksamaan melkein kymmenen euroa mutta minkäs teet, jos toinen on liian ihana. Uutta liivihametta olenkin jo jonkin aikaa etsiskellyt parin parhaat päivänsä nähneen tilalle. Myös helmaan ommeltu pyöreä pitsiliina löytyi samalta kirpparireissulta.

Hauskaa viikonloppua!