Purkkivimma jatkuu

Tottahan nyt kaikille käsityötarpeille on oltava oma kotinsa. Tämä ja puoli tusinaa muuta rasiaa saivat pari uutta kaveria. Purnukoita ja rasioitahan ei koskaan voinut olla liikaa vai miten se vanha sananlasku nyt menikään? ;)

Kierrätyshuoneesta täkin lisäksi mukaan tarttui peltinen Domino-rasia. Ihan sievä vaaleanpunainen se oli niinkin - hieman vain kissankokoiset logot häiritsivät. Eipähän häiritse ennää:

Tästä tuli nyt vahingossa oikea Tilda-huipennus: sekä nauha, että päällyspaperi ovat kyseistä sarjaa. Lahjapaperia hypistelin jo aiemmin tällä viikolla Sinooperi-vierailulla. En raaskinut kymmenestä metristä viittä euroa maksaa, mutta perjantaina se oli kuitenkin pakko käydä hakemassa. Ja onhan tuo nyt ihanaa! Joku lintuvillitys taitaa olla nyt käynnissä.

Paperi on siis kiinnitetty decoupage-lakalla. Päälle suhautin vielä kamalan hajuista "oikeaa lakkaa". Pinnasta tulikin makian kiiltävä ja oikean rasian tuntuinen.

Tästä tuli niin suloinen! Rasia on täydellinen puuhelmilleni:

Toisenkin rasian tein, mutta siitä en tykkää yhtä kovasti.

Kamalan ruttuinen tästä ainakin tuli. Päällystyksen uhrina oli kirpparilta puolella eurolla ostettu pahvinen rasia. Paperit on leikattu kuuskytluvun Valituista paloista, joita ostin melko pinon vähän aikaa sitten kirpparilta. Olin jo aikaisemmin sijoitusta pohtinut, mutta hintalapun 11,90 ei miellyttänyt. Seuraavan viikon -50% lappu sai vuoden 1965 lähes kokonaisen vuosikerran tarttumaan matkaani. Jotenkin raaskii paremmin leikellä, kun näitä on niin vino pino.

Sisälle muutti nauhoja. Huomasin muuten samalla, että mulla on tosi paljon rumia nauhoja ja aika vähän hienoja. Vähän epistä.

Nyt mää vaan oottelen, että saan joskus miljoonan vuoden päästä oman käsityönurkan. Sinne sitten järjestelisin tämän sekalaisten purkkien seurakunnan.