Viime viikolla pieni neiti sairasteli lyhyen ja ytimekkään lentsun, ja saatiin pysytellä pari päivää neljän seinän sisällä. Typyn päikkäreiden aikana sain ommeltua itselleni todellisen terapiaompelumekkosen Majapuun Karkeloista tilatusta Kirsikka-joustofroteesta. Veli kuvaili kyläilyn lomassa mun uutta mekkoa, mutta sattuipa perheen pienemmälläkin emännällä olemaan päällä uudehko mekkonen.
Mun mekossa kaavana on Onion 2035, tottakai. (Hei ens viikolla aattelin vihdoin piirtää uudet mekon kaavat!) Tällä kertaa tein Majapuun ruskeasta resorista neppilistan ja hihansuihin pitkät resorit, joiden saumoihin lisäsin jujuksi laatikosta löytynyttä puuvillapitsiä.
Kissamekko on ollut muuten täydellisen ihana ja mukava, mutta kännykkätasku jäi siitä puuttumaan. Tähän versioon oli siis sellainen saatava. En jaksanut ressata taskujen kohdistusten ja muiden asioiden kanssa, joten tein taskun vain toiselle puolelle. Ja koska olen oikeakätinen, laitoin taskun loogisesti tietenkin vasemmalle puolelle. ;) Taskun muotoa vaklailin Verson puodin kotimekosta ja hyvä tuli. Taskunsuussa on samaa resoria ja pitsiä kuin hihoissa.
Aliisan bodymekon kaavan muokkasin Ottobren Bert-bodysta ja kuva ei ehkä ihan tuo esille mekon kivaa mallia. Koru-trikoo on peräisin Pikku Piltin ylläripaketista.
Kun nyt sopivan aasinsillan kautta päästiin korukankaaseen, esittelempä samalla aiemmin valmistuneet murheenkryynit. Mulla oli visio söpöstä yksivärisestä perhoshihaisesta mekosta, jossa on applikoitu kaulakoru.
No joo onhan se yksivärinen ja mekko, mutta muuten ei sitten ihan vastannut mielikuvaa, koska a) hautajaisfiilis, b) ei istu yhtään, c) lyhennetystä etuhelmasta huolimatta helma menee konttaajan polvien alle. Mutta onneksi leggareista (kaava OB 4/2014) tuli ihan kivat!
Tässä kuvassa näkyy myös aikaisempi 68 koon bodymekko, jonka haaranepit saan vielä venytettyä kiinni! ;) Ehkäpä se pian joutaa varastoon uudemman ja isomman (80) korumekon tieltä.
